Kenia ja Uganda

Keniassa käymme vierailulla Saidia orpokodissa, joka majoittaa hylättyjä, pahoinpideltyjä ja hyväksikäytettyjä lapsia vauvoista nuoriin. Vaikka kaikilla on koskettava historia takanaan, he ovat kuitenkin iloisia lapsia, jotka leikkivät, laulavat, tanssivat ja nauravat kuten muutkin lapset. Keinut ovat kuitenkin rikki, vaatteet rääsyjä ja jalkapallot puhjenneita. Tytöt koskettelevat meidän hiuksia ja yrittävät tehdä kampauksia, esittelevät kissaperhettä ja pojat pelaavat jalkapalloa. Vietämme monta tuntia heidän kanssaan ja syömme lounasta orpokodissa, ihania lapsia! Illalla pääsemme vierailulle kokkimme kylään, paikalliset lapset menevät aivan sekaisin valkoisten, Mzungugen, vierailusta ja seuraavat meitä koko kylävierailun ajan, tietysti kädestä pitäen. Aika vierähtääkin kuvia ottaessa, jokainen lapsi haluaa kuvan itsestään ja nähdä sen. Osa porukasta näyttää pelkäävän lapsia, eivätkä suostu koskemaan heihin, koska lapset ja vaatteet ovat likaisia. Ihan kuin koskettamalla taudit leviäisivät… Lapset ovat kuitenkin taas aivan mahtavia, ja nauravat vatsa kippurassa kun heittelen heitä ilmaan.

Seuraavana aamuna lähdemme aikaisin safarille ja vihdoin näemme sarvikuonoja todella läheltä! On mahtavaa, kun iso pinkki flamingoparvi lähtee tasan samaan aikaan lentoon ja samalla sarvikuonoperhe laiduntaa aivan vieressä. Kymmenen kirahvia seisoo jähmettyneenä savannilla ja tuijottaa samaan suuntaan, iso urosleijona lekottelee lähellä puun juurella. Koko ympäristö on varuillaan ja odottaa mitä leijona tekee. Sitä kuitenkin laiskottaa, emmekä pääse todistamaan saalistusta.

Uganda, Kibale

Ugandassa on kuulemma heimo, jossa on aika järkyttävä tapa. Jos nainen tulee raskaaksi eikä lapsen isä tunnusta lasta, äidin täytyy lapsen syntymän jälkeen tappaa lapsi-puremalla! Tapoja ja rituaaleja on monia, mutta tuntuu uskomattomalta, että joku pystyisi tähän. Leiriydymme upeisiin maisemiin järven viereen keskelle vuoria, kaikki on todella vihreää. Aivan erilaiset maisemat verrattuna edellisiin maihin. Illalla ja yöllä lämpötila putoaa ja on ihanaa nukkua viileässä. Vettä ei ole, mutta kymmenen työntekijää hakee meille autolla vettä, jotta pääsemme suihkuun. Tätä voi jo kutsua hyväksi palveluksi!

Kibale Forest Reserve

Pääsemme simpanssivaellukselle läheiseen metsään pienessä porukassa ja oppaana on kaksi naisrangeria, tietysti isojen kiväärien kera. 30 minuutin patikoinnin jälkeen löydämme yhden ison uroksen, mutta se kapuaa nopeasti korkeaan puuhun. Odotamme puoli tuntia sen alastuloa ja päätämme jo luovuttaa. Heti kun lähdemme kävelemään pois, kaveri päättää kipaista alas - todella nopeasti. Pinkaisemme tietysti perään. Se pysähtelee välillä nautiskelemaan välipalaa, emmekä me näytä haittaavan sitä. Yhtäkkiä se on taas puussa kavereidensa kanssa, puussa on kolme urosta makoilemassa ja syömässä. Menee hetki ja ne ovat kaikki maassa, porukassa on mukana myös ryhmän alfauros. Täytyy sanoa, että tällä porukalla on miehuus tallella, ainakin kulkusten koosta päätellen. Simpanssit kuulemma parittelevat kenen kanssa tahansa ryhmän sisällä ja hoito on yhteinen asia. Parinvaihtoa simpanssien tyyliin… Kolmikko etenee jonossa, pysähtyy välillä lepäämään ja tarkkailemaan ympäristöä, ja jatkaa sitten matkaa. Yhtäkkiä ne pinkaisevat juoksuun ja pitävät todella kovaa meteliä, me emme pysy perässä. Rangerit kuitenkin löytävät ne taas, simpanssien juttelu täyttää koko metsän. Tunnelma on todella upea, eläintarhat eivät ole mitään villin luonnon rinnalla. Kolmikko johtaa meidät lopulta kokonaisen ryhmän luokse ja yhtäkkiä koko paikka on täynnä simpansseja; pieniä lapsia roikkuu puissa, naaraita ja uroksia juoksee maassa. Niitä on joka puolella! Lopulta ne jatkavat matkaa ja meidän täytyy kääntyä takaisin, koska olemme kulkeneet jo melkein 10 kilometrin päähän. Tänä iltana uni tulee jo yhdeksän aikaan illalla.