Ruokajuttuja

Ruokahan on lähellä kaikkien sydäntä ja hyvin tarpeellinen asia elämässä, mutta jostain syystä tämä puoli on jäänyt täällä vähemmälle huomiolle. Ruisleipää ja salmiakkia on tietysti kova ikävä, siitä ei vaan pääse yli eikä ympäri vaikka kuinka reissaisi. Kun saisikin muutaman tuoreen ruispalaviipaleen juustolla ja maustekurkulla… mmm…

Onneksi matkan varrella näitä puutostiloja on välillä päässyt edes vähän korjaamaan kavereiden ruokalähetysten ja yllättävien suomalaiskohtaamisten avulla.  Nuudeleita ja riisiä saa joka paikasta kaiken maailman lisukkeiden kera, joista kyllä tarvitsen todella pitkän tauon! Ihmetyttää kylläkin mistä paikalliset saavat kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet, kun syövät pitkälti vain valkoista jauhoa eri muodoissa. Kaikki kelpaa syötäväksi eikä tapana ole erotella länsimaisen ajatusmallin mukaan syötäviä ja ei-syötäviä ruokia. Itse en päässyt kokeilemaan läheskään kaikkea mahdollista, mutta muunmuassa sammakko, koira ja tarantella tulivat maistettua.

Tarantellaa maistoin paikallisessa bussissa Kambodzhassa, tätä uppopaistettua (ja montaa muuta..) välipalaa myytiin levähdyspaikalla. Elävät hämähäkit kuhisivat ämpärissä, kuulemma myrkkyhampaat poistettuna, mutta eipä hirveästi tehnyt kuitenkaan mieli silitellä. Maistoin lopulta vain hämähäkin jalkaa, joka oli aivan tyhjää täynnä eikä maistunut millekään, narisi vain hampaissa. Paikallisten mukaan olisi pitänyt maistaa hämähäkin keskiosaa, mutta kuulemma maistuu aivan hirveälle kun kaikki (ulosteet, sisälmykset…) purskahtaa iloisesti suussa. Tämän herkun siis jätin rohkeammille.

Sammakon syönnissä ei taida ollakaan mitään sen ihmeellisempää, sammakon jalkahan on jonkinnäköinen gourmet-herkku Euroopassa. Tässä oli kyseessä kokonaisen sammakon liha inkiväärikastikkeessa, todella hyvää! Ainoana miinuksena se, että sammakko oli pilkottu kokonaisena eli ruoka oli taas epämääräistä luumössöä lihapalojen kera. En viitsinytkään sen paremmin tarkastella mitä muuta sammakonosia lautaselle oli päässyt…

Koiraravintolaan päädyin Saigonissa Vietnamissa itse asiassa vähän sattuman kautta. Päivällä tapasin muutaman muun reppureissaajan, jotka olivat menossa syömään käärmettä illalla ja pakkohan sitä oli lähteä mukaan kun kuulosti niin mielenkiintoiselta. Tarkoituksena oli ostaa ravintolasta elävä käärme, joka tapetaan edessämme pöydässä ja liha kypsennetään sitten toivomusten mukaan. Käärmeen vielä lämmin veri juodaan shotteina ja yksi onnekas saa pienen sykkivän sydämen syödäkseen. Mutta suunnitelma ei toteutunut kalliin hinnan takia, joten piti keksiä jotain muuta erikoista syötävää - enää ei voinut mennä tavalliselle nuudelikeitolle. Koirakadulle siis! Heti kun pääsimme oikealle kadulle, ihmiset ravintoloissa rupesivat haukkumaan kimeästi kuin pikkuiset puudelit, joka teki tilanteesta aika hauskan. Näissä paikallisissa ravintoloissa oli aivan kamala haju, mutta kaipa siihenkin tottuisi ajan kanssa. Otimme kolme erilaista koiranliha-annosta, muuta lihaa ravintolassa ei tarjoillakaan. Hirveää on kyllä myöntää, mutta kaksi kolmesta annoksesta on TODELLA hyvänmakuista ja menee minulla maistamieni lihojen top vitoseen. Ruuat huuhdeltiin alas aivan karmealla kotitekoisella käärmeviinalla, joita löytyy takahuoneesta vanhoista tynnyreistä. Hinnaksi tälle mahtavalle ja varmasti erikoiselle aterialle tulee noin 2€/nuppi. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan.

Tunsin itseni kyllä aika kapeakatseiseksi, kun vatsassa kouraisi tiskin takana olevat erilaiset koiranpalat (mm. penis ja leuat) ja teki mieli nyrpistää nenää paikan hajulle. Mielestäni monella aasialaisella on todella mainio suhde ruokaan ja terve ajattelutapa sitä kohtaan. Ihmiset tietävät mistä liha tulee eikä sitä vain kuvitella, että sisäfilee tipahtaa S-marketin tiskille taivaalta tai mustan makkaran väri tule maalipurkista. Eläimistä käytetään kaikki mahdollinen sisäelimistä lähtien, eikä vain pientä osaa ja heitetä loppuja hukkaan. Kaikki eläimet nähdään eläiminä, yhtä hyvin voidaan pistellä poskeen kissan kuin possunkin lihaa. Eläimiä ei ole laitettu söpöysjärjestykseen ja päätetty, että älykkyysosamäärästä riippumatta rumimmat voidaan laittaa tehotuotantoon kärsimään ja lopulta syödä. Samalla kun jonkun mielestä söpöimmät viedään kotiin halittavaksi ja kauhistellaan barbaarisia aasialaisia, jotka syövät näitä ihania olentoja. Minulla ei tietenkään ole mitään kotieläimiä vastaan, mutta ihmettelen kyllä miten eläimet on jaoteltu näihin eri luokkiin ja tietynlaiset ajattelutavat istutettu kaikkien päähän. Miksi on oikein syödä porsaan lihaa mutta ei koiran lihaa? Miksi kanojen tehotuotanto on hyväksyttävää, mutta kesäkissan kohtalo aivan kamala? Pitäisikö meidän oppia jotain näistä köyhemmistä maista?

Näin jälkeenpäin ajateltuna kokeilin aivan liian vähän paikallisia ravintoloita ja erikoisuuksia Aasiassa. Söimme liikaa helpoissa ravintoloissa, joista löytyy englanninkielinen ruokalista ja englantia puhuvia tarjoilijoita. Eniten saa ruuan puolesta reissusta irti, kun syö paikallisten parissa pikkukojuissa, tilaa mitä naapuri syö ja istuu pienillä muovituoleilla syömässä 1€ maksavaa ateriaa. Joskus ruoka on todella hyvää, joskus siedettävää ja aika usein todella karmeaa. Kuitenkin ruoka on puhdasta ja tuoretta, kunhan vain ravintolassa tai kojussa on paljon paikallisia asiakkaita - eihän heidänkään vatsa kestä ruokamyrkytystä sen paremmin kuin meidän. Kipeäksi tulin vain länsimaisista ruokapaikoista, enkä koskaan katuruuasta. Ja vaikka tulisikin joku pieni pöpö, parin päivän päästä se on ohi ja uudet kokemukset on täysin sen arvoisia. Ensi kerralla siis rohkeammalla mielellä matkaan J